Kaksi ihmistä käyttää samaa tekoälygeneraattoria; toinen saa sameaa leikekuvaa, toinen kuvia, joista kysytään. Ero on harvoin malli — se on kehote. Kehotteiden kirjoittaminen on pieni käsityö kourallisella opittavia sääntöjä.
Aihe → Ympäristö → Tyyli → Valo. Kukin kerros vastaa kysymykseen, jonka malli muuten joutuisi arvaamaan:
Järjestys ratkaisee: mallit painottavat alkusanoja eniten, joten aloita olennaisesta.
Jotkin sanat ohjaavat voimakkaammin. Tyylit: akvarelli, öljyväri, litteä vektori, pikselitaide, elokuvamainen valokuva, isometrinen 3D, mustepiirros. Valo: kultainen hetki, neonhehku, pehmeä pilvisyys, dramaattinen reunavalo. Laatutönäisyt: erittäin yksityiskohtainen, terävä tarkennus. Kameratermit toimivat valokuvatyyleissä: lähikuvamuotokuva, laajakulma, matala syväterävyys. Varasta tästä listasta vapaasti — kaikki tekevät niin.
Negatiivinen kehote luettelee, mitä kuvan pitää välttää — ja korjaa tekoälyn klassiset virheet. Luotettava aloitussetti: «teksti, vesileima, sumea, huono laatu, ylimääräiset sormet, epämuodostuneet kädet». Lisää sitten tapauskohtaiset poissulkemiset: luot maisemaa? Negatiivinen «ihmiset». Päiväkohtaus, joka tummuu jatkuvasti? Negatiivinen «yö, pimeys». Yksi poissulkeminen kutakin oikeasti näkemääsi ongelmaa kohti — älä ahda sitä ennakolta.
Kun tulos tuottaa pettymyksen, diagnosoi ennen uudelleenkirjoitusta: väärä aihe → teroita kerros yksi; oikea aihe, väärä tunnelma → vaihda tyyli- tai valosanat; kaikki oikein plus roskaa → laajenna negatiivista kehotetta. Muuta yksi kerros per ajo oppiaksesi, mitä kukin sana tekee. Kymmenen minuuttia tätä ja sinulla on henkilökohtainen kehotepohja, joka toimii jokaiseen ideaan.
